Värioppi

Valo on aaltoliikkeenä etenevää sähkömagneettista säteilyä. Säteilyssä jokaista värisävyä vastaa oma aallonpituutensa. Päivänvalon kirjo eli spektri nähdään upeimpana sateenkaaressa. Spektrin kaikki sävyt voidaan muodostaa antamalla yhden suuntaisten valonsäteiden kimpun kulkea prisman läpi. Tällöin pitkä aaltoisimmat punaiset valonsäteet taittuvat vähiten ja violetin sävyiset lyhyimmät eniten. Muut kirjosävyt asettuvat niiden välille jatkuvasti muuttuvana sävynauhana.
Näköaistimus syntyy siten että sähkömagneettinen säteily, jonka aallonpituus on 380-780nm,heijastuu esineen pinnasta silmään muodostaen sen verkkokalvolle ylösalaisin olevan kuvan esineestä.Impulssit aiheuttavat ensin näkökaavakuvan aivokuoressa, sitten tiedostetun kuvan aivoissa.Yhdessä ajatustoiminnan kanssa tämä synnyttää esineestä saadun näköaistimuksen.
Näköelinten kykyä tulkita eri aallonpituuksien aiheuttamat aistimuserot eri väreinä kutsutaan väriaistiksi.
Värisokeus on perinnöllistä, eikä se ole paranneltavissa. Värisokeuden luonne ja haitta-aste on riippuvainen siitä, minkä väriärsytystyypin kohdalla toiminnan vajavuutta esiintyy. Värisokea ihminen näkee vain värin tummuden ja vaaleuden eriasteet.

Väri heijastuu eritasoisilla pinnoilla eri tavoin. Esimerkiksi hyväkuntoinen ja sileä hius heijastaa valoa hyvin joten hius näyttää kiiltävältä. Kuiva ja huonokuntoinen hius mutta myös usein luonnonkihara ei heijasta valoa hyvin jolloin pinta ei näytä juurikaan kiiltävältä.